Aino haastattelee – Unto Lemmetty

Haastattelu väestönsuojien historiasta

Kävin tiistaina 13.5. haastattelemassa Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen puheenjohtajaa

Unto Lemmettyä väestönsuojien historiaa koskevista asioista.

Millä tavalla väestönsuojat ovat kehittyneet vuosikymmenten myötä?

1920-luvulla väestönsuojia kutsuttiin vielä pommisuojiksi. Vuonna 1936 suojia alettiin kutsua väestönsuojiksi. Vuodesta 1938 vuoteen 1945 suojat olivat samanlaisia. Vuonna 1958 tuli ensimmäinen sodanjälkeinen väestönsuojalaki, joka määritti väestönsuojien paineenkestävyydet, minkälainen ilmanvaihtolaitteisto siellä piti olla ja minkä verran tilaa piti varata ihmisille. Ennen henkilökohtainen tila oli puoli neliötä, joka muuttui 0,6 neliöksi vuonna 1959. Vuonna 1962 piti suodattaa kaasut ja tehdä paineenkestävät rakenteet. Tämän jälkeen vuonna 1963 tuli uusi sisäasianministeriön pelastusosaston asetus, jossa määriteltiin erilainen suojan kestävyys. Suojan piti kestää sellaisia taisteluaseita, jotka kohdistuivat suojaan itseensä. Vuonna 1971 tehtiin rakenteellinen kevennys, mutta ilmanvaihdolle tuli ihan uudet vaatimukset. Suodattimien piti suodattaa muun muassa sariinia, somaania, tabuunia, VX:ää ja sinappikaasua. Nykyisten väestönsuojien ilmanvaihtolaitteistot kestävät kaikki taistelukaasut ja rakenteet kestävät muun muassa sirpaleet, painekuormat ja aseellisen vaikutuksen.

Kuinka monta väestönsuojaa Suomessa suunnilleen oli jatkosodan aikaan?

Itse väestönsuojien määrää on vaikeampi sanoa, mutta väestönsuojapaikkojen määrä oli jatkosodan aikana arviolta 800 000. Nykyään suojapaikkoja on keskimäärin noin neljä miljoonaa.

Kaikki ihmisethän eivät suojautuneet näihin yleisiin väestönsuojiin vaan omiin kellareihinsa. Olivatko nämä ihmiset oikeasti turvassa pommituksia vastaan?

Määräysten mukaisesti rakennettuihin kellarisuojiin suojautuneet olivat turvassa. Rakenteet oli suunniteltu siten, että ne kestivät rakennuksen sortumisen tarvittaessa. Sortumia saattoi siis tulla, mutta kukaan ei menehtynyt.

Kuvittele, että olisit ollut väestönsuojassa Helsingin pommitusten aikoihin. Millaista se olisi ollut?

Täytyy sanoa toisten tunteilla, koska itse en ole koskaan kokenut moista. Synnyin näet Karjalassa, joten olen lähinnä juossut sotaa pakoon. Olen kuullut, että tunnelma väestönsuojassa oli turvallinen. Ihmiset, jotka joutuivat sinne menemään, luottivat siihen, ettei siellä satu mitään. Mennessään väestönsuojaan hälytyksen tullessa he tunsivat menevänsä turvalliseen paikkaan.

Aino Takala, palokuntanuori