Aino haastattelee – Jukka Riikonen

Palokuntanuori Aino haastattelee: Jukka Riikonen, poliisipäällikkö

Riikonen

Mitä poliisipäällikkö tekee, muuta kuin istuu työhuoneessa, käskyttää muita ja syö donitseja?

Donitseja en niin hirveästi taida syödä. Tehtäviä on aika paljon, mutta henkilöstöjohtaminen on se tärkein juttu. Poliisista puhuttaessa se on hyvin pitkälle sitä operatiivista puolta. Kaupunkilaisten turvallisuuteen liittyvät asiat ovat aina se johtotähti, jonka mukaan talossa toimitaan. Kaikki mitä siellä tehdään, tehdään kaupunkilaisten turvallisuuden eteen.

Miten päädyit juuri tähän työhön?

Olin lukemassa oikeustieteellisessä tiedekunnassa tuomariksi. Tuohon aikaan 70-luvulla oli yleistä mennä kesällä tuuraamaan nimismiestä maaseudulle, ja niin kävi myös omalla kohdallani.  Kesällä menin tuuraamaan nimismiestä maaseudulle. Huomasin sen olevan niin elävää ja mielenkiintoista puuhaa, että siitä tuli ammatti.

Oletko koskaan ollut “kenttähommissa”?

Olen ollut kahdeksassa eri poliisilaitoksessa lähinnä nimismiehenä. Joissakin paikoissa on ollut niin vähän väkeä, että on ollut pakko lähteä kenttätehtäviin. Jos on ollut pieni piiri, niin siellä ei nimismieskään voinut istua työhuoneessa syömässä donitseja, vaan piti pistää haalarit päälle ja lähteä kentälle. Aikanaan Kuusamossa olin nimismiehen apulaisena ja siellä sitä mentiin enemmän kentällä kuin toimistolla. Sitä kautta kenttätehtäviä tuli tehtyä aika paljon.

Millaiset tehtävät pelottivat eniten?

Poliisia ei oikeastaan saa pelottaa minkäänlaiset tehtävät, mutta kotihälytykset olivat aina isoja kysymyksiä, koska koskaan ei voinut olla varma, mitä siellä tulee vastaan. Siellä piti olla todella tarkkana.

Mikä työssäsi on parasta?

Se, että joka päivä on erilainen. Toimintayksikössä on ihan erilaista olla töissä kuin virastoissa tai ministeriössä. Rutiinit menevät molemmissa samalla tavalla, mutta Helsingin poliisilaitoksen toimintayksikössä voi tapahtua mitä vaan. Koko 40-vuotisen urani aikana ei ole ollut kahta samanlaista päivää. Myös ihmisten auttaminen ja heidän turvallisuudesta huolehtiminen on ollut hienoa.

Onko poliisipäälliköllä niin sanottua varamiestä?

On, ja on pakkokin olla, koska kyseessä on toiminnallisen yksikön päällikkövirasto. Poliisipäälliköllä on ykkös-, kakkos- ja kolmossijainen varamies. Poliisipäälliköllä ei ole varsinaista virka-aikaa, vaan töissä ollaan 24 tuntia vuorokaudessa ja poliisipäällikkö tai tämän sijainen tekeekin viime kädessä ne vaikeat ratkaisut.

Millainen olit teini-ikäisenä?

Olen Munkkiniemen yhteiskoulun kasvatti ja en ollut siellä mikään varsinainen mallioppilas. Poliisinvirkani tulikin monelle täytenä yllätyksenä.

Mitä harrastat?

Harrastan pianon soittamista ja vanhojen autojen entisöintiä. Siinä riittää töitä.

Mikä on lempielokuvasi?

Niitä on aika paljon, mutta Pianisti -niminen elokuva on ollut yksi hienoista elokuvista, johtuen omasta soittoharrastuksestani. Se kertoo sodanaikaisesta Euroopasta, missä puolalainen juutalaispianisti kohtaa saksalaisen Wermacht-upseerin ja molemmilla on yhteinen rakkaus pianonsoittoon. Se oli kyllä aika vaikuttava leffa.

Mitä mieltä olet palokuntanuorten harrastuksesta?

Arvostan heidän harrastustaan erittäin paljon. Vapaapalokunta on erityisesti maaseudulla äärettömän hyvä ja hyödyllinen tapa harrastaa. Se on ihan yhtä hieno harrastus kuin partio ja palokuntaharrastuksessa ollaan vielä jotenkin lähempänä auttavaa elämää. Tärkeää hommaa.

Mikä Stadin nuorisossa on parasta?

Nykynuoriso on pääsääntöisesti fiksua porukkaa. Iso pääkaupunkilaisuus kasvattaa nuorta ihan omalla tavalla ja Stadin nuoriso on yhtä lailla hienoa kuin muukin nuoriso.

Millaisia terveisiä lähettäisit oman kouluni, Puistolan peruskoulun oppilaille?

Pitäkää se sama helsinkiläinen yhteishenki Puistolassa, että kaveria ei jätetä. Jos jollekulle tulee ongelmia elämässä, niin siinä se kaverin tuki on kaikkein tärkein. Pyritään auttamaan ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea. Vanhan päällikön neuvona on pitää myös järki mukana porukassa liikuttaessa, ettei homma karkaa lapasesta ja tapahdu mitään, mitä joutuisi katumaan myöhemmin. Jos jotain töppäilyjä sitten tulee, niin täytyy vain mennä eteenpäin eikä jäädä jumittamaan.

Vielä viimeinen kysymys: millainen olisi unelmiesi donitsi?

Donitsi? Olipas vaikea kysymys… Sanotaan niin, että sellainen donitsi, joka maistuu yhtä hyvälle, kuin joku vanha jazz-standardi. Jos donitsi on yhtä hyvä ja hieno, kuin Round midnight -kappale, niin sitten se on unelmadonitsi.